Noniin, kaikille nyt siis tiedoksi, että lento lähtee täältä sunnuntaina 20. toukokuuta, ja saapumisaika Helsinkiin on muistaakseni joskus kuuden paikkeilla maanantai iltana 21.päivä. Oletan että siellä on tervetulokomitea vastassa...

Täällä on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista viimeisen kahden viikon aikana. Tästä kokemuksesta tulikin hyvin erilainen ja.. Mielenkiintoisempi kuin odotin, ja Afrikka on kyllä näyttänyt nyt kaikki puolensa. Kulttuurien yhteentörmäykseltä ei vältyttykään, vaikka pitkään siltä vaikutti.

Olen tällä hetkellä Nairobissa, täällä olisi tarkoitus viipyä lauantaihin saakka. Lauantaina matka jatkuu kohti Mombasaa ja rantoja, ja voin sanoa että loma tulee nyt enemmän kuin tarpeeseen. Viimeinen viikko on ollut henkisesti sekä fyysisesti äärimmäisen uuvuttava, enkä ole vieläkään täysin käsitellyt ja sisäistänyt kaikkea  tapahtunutta.. Kukaan ei koskaan väittänyt että sosiaalityö olisi helppoa, mutta tämä on kyllä ollut aikamoinen tulikaste siihen mitä tulevalta ammatilta saa pahimmillaan odottaa. Onneksi ei tarvitse olla yksin, ympärillä on monta tärkeää ihmistä auttamassa ja tukemassa ja huolehtimassa.

Kuvia tulee ehkä vielä joku päivä, ja katsotaan jos saisin pakotettua itseni istahtamaan koneen äärelle edes kerran Mombasassa.. Kyllä täältä hengissä kotiin tullaan, siitä ei tarvitse huolehtia!

Kunhan pidätte huolen siitä että perillä odottaa aurinkoinen sää ja kylmä siideri puhtaasta vedestä tehdyillä jäillä.. (Ja piimää!!!)

Viimeiset viikot osoittautuvat erittain tapahtumataytteisiksi. Ensinnakin, mina aloitin kerteen antamalla positiivisen malarianaytteen maanantaina, Jenni seurasi tiistaina, ja Mariaana keskiviikkona. Mariaana pisti muita paremmaksi lisaamalla soppaan viela lavantaudinkin, joten kohta tassa ollaankin kayty lapi kaikki tarkeimmat Afrikkalaiset taudit.. Onneksi antibiootit on lahella, ja malarian hoito on taalla suhteellisen helppoa, nopeaa ja kivutonta.Kati on toistaiseksi valtellyt pahempia tauteja, mutta onhan tassa viela muutama viikko aikaa....Ja muuten, kaynti klinikalla, konsultaatio, labranayte ja neljat eri laakkeet, ja laskun loppusumma taisi olla noin 100 shillinkia, eli hieman paalle euron.. kannattaa siis hoitaa taalla kaikki mahdolliset vaivat..

Pandipierissa on myos tapahtunut yhta sun toista, niihin uutisiin palaan tarkemmin paremmalla ajalla. Sanotaanko, etta Kenia on nayttanyt pimeamman puolensa hyvin monella tapaa, ja olen oppinut kantapaan kautta kuinka tuskastuttavan vaikeaa on yrittaa saada isoja ja vakavia asioita hoidettua maassa, jossa nunnatkin ottavat lahjuksia jos hinnasta sovitaan. On hyvin vaikeaa yrittaa luottaa mihinkaan tai kehenkaan, kun jokainen viranomaistaho ja paattava elin on lapikotaisin korruptoitunut..

Ja lahto lahenee. Juuri hyvasteltiin Yka, joka lentaa tanaan Kisumusta Nairobiin ja huomenna suuntaa kohti Suomea. Meillakin paivat vahenee uhkaavaa vauhtia, toita on jaljella enaa puolitoista viikkoa, ja sitten viimeiset kaksi lomaviikkoa Mombasassa (jota muuten odotetaan aika innokkaasti...). Elleivat rahat loppuisi totaalisen kesken, jaisin tanne kesaksi.. harmi vain, etta tassakaan maassa ei ihan pyhalla hengella eleta.

Siina tapahtumat paakohdittain, laitan viela kuvia ennen kuin lahden, silla Mombasassa en ajatellut hirveasti tietokoneen aarella aikaani tuhlata.. Ja siella on parempi paistaa aurinko kun kone laskeutuu Helsinki-Vantaalle, muuten lahden ensimmaisella lennolla takaisin tanne!

 

 

Eilinen oli pitka paiva. Lahdin aamulla tekemaan follow up-kaynteja seitseman aikoihin, ja tultiin takaisin seitsemalta illalla. Reissattiin pari tuntia pitkin vuoren rinnetta etsimaan lapsia, jotka ovat aikaisemmin olleet Pandipierin keskuksessa. Tarkoituksena on selvitaa mita lapsille kuuluu, ovatko he koulussa ja sujuuko kotona kaikki hyvin. Osa lapsista saattavat matkustaa tuhatkin kilometria kotipaikkakunnaltaan suurempiin kaupunkeihin, joten myos follow up-kaynneille tulee matkaa..

Kun palasin Kisumuun, kaytiin tyttojen kanssa syomassa ulkona ja palattiin St.Annaan yhdeksan paikkeilla illalla. St.Annan piha oli taynna aseistettuja poliiseja, armeijan miehia ja turvamiehia, ja pian selvisi, etta noin puoli tuntia aikaisemmin nelja asein varustautunutta miesta oli tunkenut portista sisaan, painelleet paarakennukseen ja ryostaneet ryhman asukkaita, jotka olivat ruokasalissa illallisella. Huoneisiin miehet eivat menneet, ei ollut aikaa. Kenellekaan ei kaynyt mitaan saikahdysta lukuunottamatta, mutta toistaiseksi miehia ei ole saatu kiinni.

Loppuilta meni hiljaisissa merkeissa. Kyllahan riskit tiedettiin lahtiessa, tama on eri maailma kuin Suomi, mutta ennen kuin jotain oikeasti sattuu, ei tuollaisia asioita osaa pelata. Nyt kaikilla oli onnea, vartijallekaan ei tehty mitaan. Aseita on saatavilla hyvin helposti ja suhteellisen halvallakin, ja Keniassa tavallisilla vartijoilla ei aseita ole (Ugandassa esimerkiksi talonmiehillakin on jonkinlainen ase, yleensa kivaari..). Monet aseellisia ryostoja tekevista ovat entisia katupoikia, nykyisia miehia, ja kun epatoivolla ei ole rajoja, riskit ovat aina suuremmat. Mita pelata, jos ei ole kirjaimellisesti yhtaan mitaan menetettavaa?

 

 

No niin, tassa tulee kuvia Pandipierista ja Kampalasta!

Pandipierin Nursery-koululaisia

Varmasti mahtuisi matkalaukkuun...

Katsokaa nyt sita!!

 

 

 

 

Kampalan tori

Emma&Jacob

Kampalan ostoskeskus oli kuin Jurassic Park..

 

 

Kuusi viikkoa. Vaivaiset kuusi viikkoa, ja sitten pitaisi muka nousta koneeseen ja palata Suomeen.. En ala mitaan. Sita kuvitteli,etta kolme kuukautta on ihan riittava aika taalla, mutta eipa ole.. Paivat katoaa koko ajan nopeammin ja nopeammin, eika mitaan ehdi tehda. En siis tule kotiin, ettas tiedatte.

Vietettiin paasiaisviikonloppu torstaista maanantaihin Ugandan puolella Kampalassa. Matka taalta sinne kesti mennessa kaiken kaikkiaan 6-7 tuntia, saavuttiin Tourist Hotelliin Kampalan keskustaan torstaina alkuiltapaivasta. Hieman toisenlaiselta naytti kuin Kisumu, Kampala on kuitenkin jo miljoonakaupunki, ja esimerkiksi saasteiden maara ja liikenneruuhkat sen mukaisia. Kampala tarjosi myos aivan toisenlaiset shoppailumahdollisuudet Kisumuun verrattuna, ja ostoksia tuli hieman ehka tehtya.. :) Reissu oli kaikin puolin oikein onnistunut, matkat sujui ongelmitta, hotelli oli ihan mukava, ja viikonloppu vierahti siivilla kun oli mukavaa. Kuvat tulevat perassa, ehkapa huomenna jos jaksan pienennella ne tanaan..

Tyot sujuvat yha mukavasti, joskin pieni tekemisen puute vaivaa aina ajoittain. Pandipierin ja Nyalendan pojat ovat kuitenkin vahintaan valloittavia, ja jos muuta tekemista ei loydy, aika kuluu poikien kanssa jutellessa oikein mukavasti. Tutustuin viime viikolla parin paivan ajan Pandipierin alcoholic rehabilitation-ohjelmaan, mika oli myos oikein mielenkiintoista. Talla viikolla olisi tarkoitus lahtea kaduille ilta-aikaan partioimaan, mita odotan kovasti.

Laitan kuvia Kampalasta ja Pandipierista heti, kun ehdin/jaksan/viitsin pienennella niita ja tulla taas tuhlaamaan aikaani koneen aarelle.. Toivottavasti kevat siella pain maailmaa sujuu kaikilla mukavasti. Minua voi tulla sitten tapaamaan tanne, tai kenties myohemmin New Yorkiin..